Emil Elo

Relevantimpaa vaalipöhinää

Äänestin. Kuten kaikkien pitäisi. En kuitenkaan äänestänyt ehdokkaiden tv- tai vaalikone-esiintymisten perusteella. Kuten kenenkään ei pitäisi. 

Käsillä oli nimittäin kahden vaihtoehdon mekanismeja, joilla osaamista ei testata oikein. Niissä ei analysoida ehdokkaan kokonaiskuvan hahmotuskykyä ja substanssia, vaan pyydetään mielipide johonkin spesifiin yksityiskohtaan - seurauksista välittämättä. 

Otetaan esimerkiksi talouspolitiikka, joka näiden vaalien teemana oli. Suomi on talouden Mariaanien haudassa, eikä sieltä tietenkään voi nousta kuin harjoittamalla onnistunutta talouspolitiikka ja saamalla aikaan kasvua.

Tällä alalla asiat ovat monimutkaisia ja niihin on lukemattomia erilaisia tulokulmia. Ei "leikkaus vai elvytys"-kysymykseen voi vastata laittamalla ruksi vain toiseen kohtaan. Se on epä-älyllistä toimintaa. 

Molemmat vaihtoehdot sisältävät eri variaatioita ja toimenpiteitä, jotka synnyttävät lisäkysymyksiä - joita ei enää vaalikoneessa tai tv-tentissä kysytä. 

Ymmärrän, että tarkoituksena on saada tietyt asiat kansantajuiseksi, mutta se ei vain ole mahdollista. Sille on nimittäin syynsä, miksi jotkut viettävät vuosia erilaisissa tiedekunnissa asioita opiskellen ja sisäistäen. Ne ovat laajoja osaamisalueita, joiden handlaaminen on vaikeaa. 

Ei niitä vain voi paketoida yhteen kysymykseen tai neljän minuutin vastausaikaan. Esimerkiksi mainittu talouspolitiikka on niin laaja ala, että sen kriittinen tarkastelu vaatii aikaa ja osaamista myös toimittajalta. Tätä osaamista ei ainakaan suomalaisessa tv-tuotannossa näe, vaan haastot näyttäytyvät lähinnä hupaisilta ja irrelevanteilta konfliktien metsästykseltä. 

Kyllästyinkin pari viikkoa sitten totaalisesti vaaleihin. En halunnut katsoa enää yhtään tenttiä, jossa ehdokas tulee latelemaan samat sanat kuin voin lukea hänen blogistaan. En tehnyt enää yhtään vaalikonetta, jossa jo ehdokkaalle tehty kysymyksenasettelu näyttäytyi vaivaannuttavana. 

Seuraaviin vaaleihin toivoisinkin jo erilaista tarkastelua ehdokkaiden osalta. Tämä nykyinen tie samojen tenttikysymysten ja outojen vaalikoneiden kanssa on ainakin minun mielestäni vähän nähty. 

Median täytyy esitellä ehdokkaita ja haastaa heitä kriittisesti, mutta se täytyy tehdä siten, että alojen asiantuntijat eivät tuijota tonnin seteli-ilmeellä seinää vielä vartti tapahtuneen jälkeen. Se ei aja silloin kenenkään etua.

Vaalikoneiden kysymystenasettelu uusiksi asianmukaisine jatkoysymyksineen ja analysointivaraa jättäen. Ei kaiken tarvitse tapahtua minuutissa - netistä kun ei taittotila lopu kesken. Ei niitä päätöksiä oikeastikaan tehdä hetkessä, vaan se on pitkällisen pohdinnan tulos.

Tenteissä taas toimittajat voivat prepata osaamistaan asiantuntijoilla, jos tuntuu, että oma kompetenssi ei riitä. Ei sen pidäkään riittää, koska kyseessä ei todennäköisesti ole omaa osaamisaluetta. Tällöin saadaan aikaan laadukkaampaa haastamista ja relevantimpaa sisältöä myös katsojalle. Yleltä oli jo nyt hyvä veto ottaa mukaan heterogeeninen joukko asiantuntijoita lähetykseen tuomaan oman näkemyksensä. Tätä tulokulmaa tulee jalostaa. 

Se perinteinen tapa, jossa toimittaja kysyy jotain, joka on kysytty kahden viikon sisällä kymmeniä kertoja ja ehdokas vastaa samalla tavalla kuin kahden viikon sisällä kymmeniä kertoja, on vähän tylsä. 

Lisäksi toivoisin esimerkiksi ehdokkaiden päättely- ja ratkaisukykyä testattavan. Aivan kuin normaalistikin työhaastatteluissa tehdään. On outoa, että tätä ei sitten harrasteta, kun Suomelle haetaan uutta päätäntävaltaa.  

Minä ainakin haluaisin, että ihminen, joka päättää minun arjestani, päättää siitä vasta sen jälkeen, kun hänen osaamisensa on aidosti testattu. 

Eikä niin, että hänet on valittu päätäntävaltaan intuitiolla, kuten minä nyt äänestyspäätökseni tein. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat