Emil Elo

Turku

”Sano sille, että ei tule enää”, sanovat turkulaiset ystävilleen, jotka ovat epäonnistuneina ystävinä tuoneet ulkopuolisen tuohon maailmaan.

Hyviä ihmisiä täynnä koko kaupunki, sanovat. Lähinnä ihmiset, jotka siellä asuvat. Eivätkä ihan kaikki nekään.

Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin sijantiin ja historiaan peilaten, mutta eihän tältä oman pesän varmistamiselta ehdi. Kaarinassakin tuoksuvat turkulaiset hampurilaiset. Ja yksikään Mylly ei tässä kaupungissa pyöri.

Hys hys, me ollaan Turun Sanomat ja tultiin nyt sosiaaliseen mediaan. Niittymäen Antero muuten tuli Palloseuraan pelaamaan, älkää kertoko kenellekään. Toisaalta se on ihan sama, jos kerrotte nuorille. Ne ei meidän kohderyhmää ole muutenkaan.

Aamulla herätään, potkitaan muutama valmistunut korkeakouluopiskelija helvettiin tältä pellolta, jotta se ei verorahojaan ainakaan tänne jatkossa tuo.

Iltapäivällä voidaan sitten miettiä uusia ravintolapaikkoja yhdelle ketjulle.

Illalla just siinä ennen nukkumaanmenoa panikoidaan, että miten se älämölö nousi yhdessä palkkojen kanssa. ”Kuka tämän vuosi?!”

Täynnä tappiota koko kaupunki, voidaan todeta viimeistään siinä vaiheessa kun Tuomiokirkko lyö kaksitoista kertaa.

Paitsi että unohduksiin jäi se aamuinen Airiston tuoksu. Iltapäivälounas jokirannan kahvilassa. Miljardien pisaroiden päällä kelluvat yölaivat.

Ja sen Tuomiokirkon lyönnin historiallinen kaiku. Suomen ainoa basilika, 1200-luvulta. Sen ympärille tämäkin yhteiskunta lopulta luotiin.

Lähipiirin lisäksi ne syyt, joiden takia kotikaupunkiin aina palataan.

Kukaan turkulainen ei ole niin itsevarma kuin se Turussa on. Se on koti, joka seilaa satamasta Tukholmaan ja takaisin. Suomen ruotsalaisin kaupunki, mutta samalla turkulaisin.

Karikon lenkki, Blankon brunssi, kauniit naiset, iltavalaistu jokiranta, NHL-pelaajat, kaksi jalkapalloseuraa, Teemu Brunila, Hirvensalo, perheyritykset ja hyvät kirjailijat. Meidän tunnusmerkkejä.

Ilkka Kanerva, siinä on hyvä jätkä. Palaa pari kertaa, mutta hymyilee ja antaa missilinjan laulaa. Kuten Turku.

Sen takia ne meille varmaan ivailevatkin – meitä kun ei niin kiinnosta, kunhan heitellään pikkutakkia katsomoon.

Toisaalta uutta sukupolvea nyt tuntuu jo pikkuisen kiinnostavan. Lähtevät joko etsimään työpaikkoja Helsingistä, halvempaa asuntoa naapurikunnasta tai pienempää verotusta ulkomailta.

Ehkä olisi aika jo miettiä päiväjärjestystä uusiksi, Turku? Aamulla korkeakouluopiskelijoille tiukempi side kaupunkiin. Iltapäivällä voidaan katsoa karttaa ja pohtia, että missä se kaupunki sijaitsikaan.

Voisikohan esimerkiksi logistiikka tuoda vielä enemmän rahaa tälle kaupungille? Tässä saa toki palata jälleen aamun agendaan.

Lopussa pohditaan, että oltiinko tänään palkan arvoisia. Kustannustehokkuushan on tämänkin preesensin se sana.

Keskellä yötä herätään kylmään hikeen ja siihen totuuteen, että myös Kimmo Elomaa on yksi meistä.

Siinä on sitten mukava rauhoittua kuunnellen Tuomiokirkon oodia tälle kaupungille, josta niin moni nuori on tällä hetkellä pakotettu lähtemään. Harva kun haluaisi kotiaan jättää. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jukka Mäkinen

Ike ei ole turkulainen. Lokalahden sällejä, Vehmassalmen lavalla kasvanut.
Eikä Hirvensalokaan ole oikeaa Turkua.

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen

'se ei Turkkuun tuu, ku Turun tunttee', ei pidä paikkaansa, itsekin tulin Turkuun vaikka hyvin tunsin paikan ja olen suorastaan 'ylpeä' siitä; 'olla turkulainen'...

Jukka Mäkinen

Kannatan ratikoiden paluuta.

Toimituksen poiminnat